Raijan blogi

28.9.2006

Pidin eilen ensimmäisen luentoni, jos ei oteta lukuun joskus nuorena talousopettajan sijaisena pitämiäni työohjaus tuokioita tai harjoittelijan ohjaus keskustelua työpaikallani. Luento, jonka pidin kuuluu kesäyliopiston kasvatustieteenperusopintojen jaksoon Opetus ja oppiminen, ja sen tavoitteena oli saada meidät oppilaat ymmärtämään, mistä opettamisessa on kyse. Olin valmistellut tunnin omasta mielestäni todella hyvin, mutta jännitin slti aika tavalla. Työ tehtiin ryhmätyönä siten, että oppilaat jakautuivat 3-6 oppilaan ryhmiin, ja kukin ryhmän oppilas valmisteli 30–45 minuutin pituisen oppitunnin valitsemastaan aiheesta luennoitsijan antamista vaihtoehdoista. Opiskelija esitti luennon muille ryhmän jäsenille, ja sen pohjalta käytiin opetuskeskustelua ryhmän jäsenten kesken. Työhön kuuluu myös oman opetuksen arviointi kirjallisuus aineistoon pohjautuen. Sitä en ole vielä tehnyt. Valitsemani aihe on Vanhempien, sisarusten ja/tai ystävien merkitys lapsen ja nuoren kehityksessä. Aihe on minulle läheinen, koska meillä on perheessä viisi poikaa ja olen itsekin kuusilapsisen perheen tytär.

Luennon johdanto-osassa kirjoitin seuraavasti: Tavoitteeni on muodostaa opetustilanteesta harkittu ja ehjä kokonaisuus ja saada kuulijat kiinnostumaan aiheesta. Pyrin systematisoimaan ja välittämään uutta tietoa siten, että saan kuulijat pohtimaan, ajattelemaan ja jäsentämään kuulemaansa. NO täytyy tunnustaa, että nuo hienot ajatukset ovat Yrjö Engeströmin teoksesta: Perustietoa opetuksesta, jonka oppien mukaan meidän tuli rakentaa opetusluentomme ja valita opetusmenetelmämme.

Seuraavan suunnitelman tein ihan itse, tosin visusti Engeströmin oppeja noudattaen:
Keskityn opetuksessani tarkastelemaan millainen merkitys vanhemmilla, on lapsen ja nuoren kehitykseen. Opettamisen menetelmänä käytän enemmän yhteisöllistä oppimista ja opetuskeskustelua, kuin luennointia, koska ryhmämme jäsenillä on opetus- ja kasvatusalan kokemusta, ja uskon näin menettelemällä motivoivani heitä aiheen pohtimiseen ja sisäistämiseen. Oppitunnin aloitan orientaatiotehtävällä. Teen sanaston keskeisistä termeistä, joita käytän luennossani ja jaan sen ryhmälle ennen luennon alkua. Luennon lopuksi käymme läpi orientaatiotehtävän, jonka tueksi teen selventävän taulukon vanhempien vaikutuskeinoista lapsen kasvuun. Orientaatiotehtävä ja taulukko toimivat opetuskeskustelunpohjana.

Itse opetustilannehan meni niin, että hyvän alun – orientatiotehtävän jälkeen ja sanaston jakamisen jälkeen lukea posmitin luentoni yhteen pötköön ja muistin mainita vain osan selventävistä esimerkeistö, joita olin suunnitellut kertovani. Toisaalta olin viimeisenä esitysvuorossa ja ilta alkoi olla siinä vaiheessa, että kaikki olivat väsyneitä, joten en venyttänyt omaa osuuttani, vaan selviydyin siitä määrätyssä minimiajassa.

Maanantaina meillä on tentti näiden luentojen pohjalta, ja on todella mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin opiskelijatoverini vastaavat tenttikysymyksiin minun luentojeni pohjalta. Tämä aiheuttikin ylimääräisiä paineita omalle oppimiselle ja opettamiselle ja opiskelin tosi hyvin sen aihealueen kirjasta Näkökulmia kehityspsykologiaan, joka oli oman opetusluentoni lähdeaineistona.

Maanantaina, tentin jälkeen palaan aiheeseen ja kerron miten se meni minun osaltani.