Raijan blogi

En tiedä mikä minusta isona tulee, mutta se ei enää ole olennaista. Opiskelu ja koulutus ovat olleet minulle selviytymiskeino, ja viihtyminen ja varastointi koulutuksessa ovat minun kohdallani toteutuneet erinomaisesti. Siksi hämmästyinkin omaa provosoitumistani, kun luennoilla kävimme läpi jälkimodernin ajan koulutuksen tehtäviä, koska itse olen selkeä jälkimodernin ajan aikuisopiskelija.

Tähän asti olen vakaasti ollut sitä mieltä, että koulutuksen ensisijainen tehtävä on opettaa taitoja ja tietoja, mutta nyt olen kääntänyt takkini ja nurja puoli tuntuu hyvältä – olen tainnut kulkea nuttu nurin tähän saakka; taisinpa kääntää takkini oikein päin. Viihdyttäminen on hieno tehtävä koulutukselle silloin, kun se viihdyttää niitä, jotka haluavat oppia ja näin viihdyttämisestä tulee myös valikointi keino.

Kilpailu opiskelijoista ajaa koulutusta viihteellisemmäksi ja monet oppilaitokset julistavat mainoksissaan suurimalla fontilla, että tulkaa meille viihtymään – opiskelua ei mainita kuin pienellä kirjasinkoolla sisäsivuilla. Tämän päivän paikallislehdessä oli otsikko: Suomea uhkaa insinööripula. Teekkariksi pyrki 7000 nuorta vähemmän kuin viime vuonna. Media ja kulttuurialat ovat ylisuosittuja – eikä mikään ihme koska elämme jatkuvan median keskellä ja kulttuurin tehtävänähän on viihdyttää. Viihdyttäminen valikointivälineenä on kaunista. Kaikilla on mahdollisuus opiskella avoimessa ylipistossa, mutta melko harvat käytävät tätä mahdollisuutta – alakerran terassilla on useimpien mielestä paljon viihtyisämpää istua, kuin kuumassa luentoluokassa kuuntelemassa kasvatustieteen luentoa. Kyllä minäkin terassilla viihdyn, mutta viihdyn myös luentoluokassa ja ehdinpä vielä terassillekin tänä kesänä. Toivon etten kouluvarastossa happane vaan viihtyessäni selkiydyn ja paranen kuin hyvä viini – olosuhteet tähän ovat hyvät, ainakin kehittymisen esteitä on poistunut rutkasti.En tiedä mikä minusta isona tulee, mutta se ei enää ole olennaista.